Ajatuksia yhteiskunnasta

Uusi arvoteoria

  • Uusi arvoteoria

Uutta arvoteoriaa luonnostelemassa. Syvennän tällä kirjoituksella aiempaa blogimerkintääni uudenlaisen valuuttajärjestelmän rungosta: http://olympos.puheenvuoro.uusisuomi.fi/80207-kuka-puhaltaa-pelin-poikki

Oman näkemykseni mukaan, ihmisellä on kolmen tyyppistä pääomaa, jotka ovat luonteeltaan hyvin erilaisia. Tämä on kapitalismin ja sosialismin sokea piste ja niiden yhdistäminen saman valtainstituution alle synnyttää ongelmia.

Oikealla olevassa kuvassa on eroteltuna tieto, resurssit ja toiminta. Toiminta tarkoittaa inhimillistä työtä ja paras yksikkö kuvaamaan sitä on aika. Taloudellisen toiminnan pitäisi olla näitä kolmea resurssia hyödyntävää tavoitteellista toimintaa. Se on inhimillisten tarpeiden täyttämistä tai projektiluontoista toimintaa, jolla on selkeästi määritelty tavoite.

 

Tieto

pääomana, ei sisällä niukkuuden ominaisuutta. Se on parhaiten hyödynnettävissä, jos sen käyttöä ei rajoiteta. Tämä on tärkeää huomata, koska nykyinen tekijänoikeuslainsäädäntö pyrkii rajaamaan tiedon käyttöoikeuksia ja siten kahlitsee sen hyödyntämisen potentiaalia.

Tietoa instituutiona edustaa yliopisto.

 

Resurssit

tai luonnonvarat, sisältävät niukkuuden ominaisuuden. Uusiutuvilla luonnonvaroilla on uusiutumisnopeus ja uusiutumattomilla se on 0 tai hyvin pieni. Jokainen planeetalla elävä ihminen on riippuvainen näiden resurssien tuottamista perushyödykkeistä. Aiemmassa kirjoituksessani otin kaksi lähtökohtaa, mielestäni kestävälle talousjärjestelmälle, kestävän kehityksen ja oikeudenmukaisuuden. Resurssienkäytön sääntely on pakollista, jotta nämä kriteerit täyttyvät.

Yhteiskunnan pitää siksi määritellä kestävän kehityksen rajat ja valvottava luonnonvarojen käyttöä. Koska jokaisella ihmisellä on samat fyysiset tarpeet ja oikeudenmukaisuus vaatii niiden tasapuolisen jakamisen, on keksittävä ratkaisu, jolla yhteisomistus toteutaan.

Oma tarjoukseni on kaikille jaettava maa -osake. Tämä osake sisältää kansalaisen osuuden kaikista hyödynnettävissä olevista luonnonvaroista. Valtiota edustava instituutio, arvioi laskentasyklillä käytössä olevat resurssit ja jakaa ne per capita. Nyt jokaisella kansalaisella on X määrä, jokaista resurssia, jotka he voivat hyödyntää omassa kulutuksessaan. Jos jotain jää yli, tai joku muu haluaa ostaa resurssioikeutesi, tehdään kaupat sitä varten varatuilla raaka-aine -markkinoilla.

Kapitalismissa on pääomien keskittymisen tendenssi ja sen pitkäaikaisena vaikutuksena raaka-aineiden omistus keskittyy. Se luo tilanteen, jossa raaka-aineet omistava taho pystyy elämään pelkän omistamisen synnyttämillä tuloilla. Omistajalle annettu vapaa-matkustajan oikeus on ensimmäinen askel kohti luokkayhteiskuntaa. Luokkayhteiskunta ei ole oikeudenmukainen, koska siinä tiettyyn perheeseen syntyminen antaa ihmiselle etuoikeutetun aseman.

 

Työ

Aika on ihmisen resurssi. Henkilökohtainen talous pitäisi ensisijaisesti arvioida tehdyn työn ja saatujen palvelujen suhteena. Aikakantainen valuutta on helppo hahmottaa ja sidoksissa, johonkin konkreettiseen (työaikaan).

Yksilöllä pitäisi olla oikeus velkaantua itselleen. Velkaantumisoikeuden takaajaksi tarvitaan valtio tai yhteisö. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että yksilö voi "lainata" yhteisön tekemää työtä lupaamalla, että hän korvaa sen myöhemmin omalla työpanoksellaan. Tai kääntäen, teen nyt enemmän töitä, koska haluan a) kuluttaa enemmän, tai b) säästää tekemääni työtä, pitääkseni myöhemmin pitkän loman. Yhteikunnan kokonaistarve (kysyntä) ja ihmisten halukkuus työskennellä eri tehtävissä (tarjonta), määrittelee yksittäisten hyödykkeiden hinnan ja työstä maksetun korvauksen (hyödykkeen markkina-arvo).

Peruspalveluiden tuotanto käyttää muuten samoja mekanismeja, mutta niiden tuottaminen sovitulla tasolla on valtion ja yhteisön velvollisuus. Peruspalvelujen tuottaminen suunnitellaan valtion ja yliopiston yhteistyössä. Kolmantena osapuolena on työtä ja ihmisiä edustavat markkinat, joiden edustajat valitaan demokraattisesti (alueittain + portaittain).

 

Perustarpeiden kokonaiskysyntä arvioidaan henkilökohtaisiin kirjanpitojärjestelmiin kerätyn tiedon pohjalta. Käytössä olevat menetelmät (tieto), resurssit ja osaaminen, pilkotaan työsuoritteiksi, jotka tarjotaan alueellisten vuokrayritysten välityksellä markkinoille. Perustyö on kansaisille tarjotun velkaantumisen vastikkeena oleva oikeus ja velvollisuus. Näin, jokaisella kansalaisella on oikeus käydä tekemässä omaa velkaansa vastaava työsuorite valtion tarjoamissa puitteissa. Yliopiston velvollisuus on huolehtia kansalaisten osaamisesta.

Monimutkaisessa yhteiskunnassa, yksilön kannattaa erikoistua tiettyyn työtehtävään. Ryhmäytymällä harrastusten tai muiden mielenkiinnon kohteiden ympärille, yksilöt voivat muodostaa taloudellisia pienyhteisöjä. Nämä ryhmät kokoavat yhteen yksilöä suuremman määrän resurssiosakkeita, erilaisia tarpeita ja osaamista. Ryhmän sisäisellä työnjaolla ja koko ryhmän erikoistumisella tietyn hyödykkeen tuottamiseen, päästään yhteiskunnallisella tasolla erikoistuvaan työnjakoon. Tällainen luonnollisesti muodostunut ryhmä on sisäisesti huomattavasti eheämpi - ja paremmin motivoitunut kokonaisuus, kuin juridisen henkilön (yritys) ympärille kerätty työyhteisö.

Tällaiset heimot tai killat (mielestäni kuvaavimmat käsitteet?) kantavat päävastuun työnjaollisista markkinoista. Ne käyvät keskenään kauppaa resurssi- ja perustuotanto-osuuksista.

 

Arvoteorian perusta

Miten hyödykkeen arvo määräytyy markkinoilla? Arvo muodostuu raaka-aineen markkinahinnasta ja jalostusarvosta. Yksilön kirjanpidossa kulutus muunnetaan aikakantaiseksi valuutaksi. Raaka-aine -osake toimii erillisenä komponenttina.

Kansalaisten henkilökohtaisesta kirjanpidosta kerätyllä tiedolla, voidaan arvioida aikasyklin kokonaistarve. Valtiolla on velvollisuus tarjota kaikille kansalaisille perushyödykkeet. Talouden minimitason määrittelee perustarpeiden kysynnän täyttävä laskennallinen kokonaistyömäärä. Tämä työmäärä arvioidaan tehtäväkohtaisesti, käytössä olevien menetelmien ja osaamisen keskiarvona. Tämä laskennallinen arvo muodostaa hyödykkeen markkina-arvon ja työstä maksettavan korvauksen.

Tärkeä havainto tässä mekanismissa on se, että hinta ja palkka ovat aina tasapainossa. Itse tuotantoon käytetty työaika ei vaikuta hyödykkeen hintaan tai palkkaukseen. Käytetty todellinen työaika muodostaa yksilölle kannustimen suorittaa tehtävä mahdollisimman tehokkaasti (perustuotannon hyödykkeet sisältävät minimivaatimustason). Yliopiston tehtävänä on pyrkiä laskemaan keskiarvot mahdollisimman pieniksi, kehittämällä osaamista ja menetelmiä, joilla palveluja tuotetaan. Kuten aiemmin olen sanonut, pitkän aikavälin tavoitteena automatisoida kaikki perustuotanto (paitsi hoitotyö etc...).

Perustuotantoon käytettävät resurssit varataan yksilöiden osuuksista. Todelliset raaka-aine osuudeet sijoitetaan osaksi hyödykkeen hintaa. Kuluttaessaan raaka-aineita, kansalainen käyttää ensisijaisesti itselleen varattua osuutta. Jos hänellä ei ole enää omaa osuutta jäljellä, voi hän ostaa huutokaupasta, muiden kansalaisten osuuksia. Myynnissä olevien osuuksien arvo määritellään aikavaluuttana (lainaan sinulta rautaa, hintaan 5 minuuttia perustyöaikaa).

Raaka-aineista tai tuotanto-osuuksista voidaan tehdä markkinahintoja matalampia sopimuksia, jos molemmat osapuolet ovat halukkaita. Esim. kaksi ryhmää sopii erikoistumisesta toisiaan höydyttäville aloille, ja tekevät vaihtosopimuksen tuotteista ja raaka-aineista.

Turhakehyödykkeiden tuotanto on vapaaehtoista. Niiden tuottamiseen käytetyt raaka-aineet ostetaan huutokaupasta ja jalostusarvo lasketaan aikavaluutassa. Turhakehöydykkeiden hinnanmuodostus on aikavaluutassa kahdenkeskinen sopimus.

 

Havaintoja

Raaka-aine osakkeet toimivat talousjärjestelmää tasapainottavana tekijänä. Kasvava raaka-aineiden kulutus palkitsee niitä, jotka kuluttavat alle oman osuutensa. Näin raaka-aineiden kiihtyvälle kulutukselle syntyy vastavoima.

Jos uusiutumattomien raaka-aineiden kulutus nousee liian suureksi, kasvaa tuotteiden hinta ja kierrätettyjen materiaalien hinta muuttuu varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Luonnolle haitallisten materiaalien kierrättämiseen kuluva työaika pitää sitoa tuotteen hintaan pantin tai alv:n tapaisena eränä, joka jää kuluttajan maksettavaksi tai sen voi vaihtaa kierrätyksestä vastaavan toimijan kanssa.

 

Jeps. Liikaa yhdelle istumalle. Jätetään nyt muhimaan. Siemen itää takaraivossa...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat