Ajatuksia yhteiskunnasta

Kuka puhaltaa pelin poikki?

Tehkää nyt joku oikeasti jotain, ettei länsimainen (tai pohjoismainen) kulttuuri hajoa sisäisiin ongelmiin ja riitoihin. Puhaltakaa siihen pilliin ja sanokaa, että nyt loppu, otetaan uusiksi terveeltä pohjalta! Kenellä riittää auktoriteetti ja uskottavuus? Minulla ei...

 

Seuraava pitkä ja paatoksellinen kirjoitus esittää näkemyksiäni uudenlaisesta yhteiskunnasta. Olen sitä takaraivossani pyöritellyt jo pitkään ja joitain murusia myös julkaissut. Nivoutuu isoon kuvaan ja toivottavasti tässä tekstissä on enemmän punaista lankaa, kuin aukkoja. Tiedän, ettei kukaan ole ottamassa globaalisti käyttöön minun suunnittelemaani mallia. Lukekaa läpi, jos jaksatte ja poimikaa sieltä ideoita.

 

Johdanto

Ihminen on kriisissä. Monessa kriisissä, eikä niitä pystytä korjaamaan keskittymällä yhteen ongelmaan. Kaikkien huulilla on talouskriisi, mutta sen taustalla elää monia muita ongelmia. Sosiaalinen kriisi, poliittinen kriisi, johtamisen kriisi ja kaiken taustalla kolmas väestökriisi, joka on johtanut ympäristökriisiin. Itse niputtaisin nämä kaikki yhden nimittäjän alle: ihmisen kriisi.

Ihmisen pitää katsoa maailmaa uudelleen. Meidän on sopeuduttava uudenlaiseen elämäntapaan tai kaiken taustalla muhiva ympäristökriisi pakottaa meidät sopeutumaan.

 

Otan lähtökohdaksi ihmisen ja luonnon tasapainon palauttamisen. Emme voi syödä loputtomiin varantoa. Elämme kivenmurikalla, joka kiitää läpi tyhjän avaruuden. Jos maapallo ei pysty meitä elättämään, niin olemme todella pahassa pulassa. Tämä on paras avaruusalus, jonka tulemme saamaan. Ei paskota omiin nurkkiin!

 

Toinen periaatteeni on oikeudenmukaisuus. Olemme valtava yhteisö, joka elää yhdellä hiekkalaatikolla. Velvollisuutemme on huolehtia kaikista sen jäsenistä. Välinpitämättömyydellä on tuhoisat seuraukset. Yhteiskuntarauha on jo nyt koetuksella. Eriarvoisuus ei ole kestävä malli toimia. American dream on reaalimaailman painajainen.

 

Kestävän kehityksen ja oikeudenmukaisuuden saavuttaminen

Kestävän kehityksen vaatimus on se, että emme kuluta enempää, kuin planeetta pystyy tuottamaan. Tähän tarvitaan mittaristo. Oikeudenmukaisuus vaatii sen, että kaikilla on mahdollisuus kuluttaa vähintään oman ylämänsä ylläpitämiseen tarvittavat resurssit.

 

Oikeudenmukaisuus sisältää myös velvollisuuden. Jos meillä on oikeus kuluttaa, niin meillä on myös velvollisuus osallistua tuotantoon. Tarvitaan resurssien kulutusta ja tuotantoa säätelevä toimija. Tämän toimijan pitää pystyä toimimaan globaalisti. Tuotannon järjestäminen vaatii työnjaolliset markkinat. Markkinat tarvitsevat ihmisiä ja heidän osaamistaan. Tarvitaan myös yliopisto, joka huolehtii yhteiskunnan keräämän tiedon tallentamisesta, sen jalostamisesta ja ihmisten opetuksesta.

 

Olen itse päätynyt kolmen eri tahon vastuunjakoon. Valtio (turvallisuus ja resurssit), yliopisto (tieto ja osaaminen) ja kolmantena, muista poikkeavana väliaikaisen toiminnan luonteensa johdosta, työnjaolliset markkinat.

 

Yksilö on osa näitä kaikkia kolmea. Hän syntyy osaksi yliopistoa, on riippuvainen valtion tarjoamista resursseista ja on velvollinen korvaamaan hyödyntämänsä palvelut työmarkkinoilla.

 

Yksilön elämänkaaren kirjanpidon pitäisi tavoitella nollatilaa. Hänen ekologinen jalanjälkensä on nolla ja hänen yhteisöltä saamansa työpanos on maksettu takaisin, osallistumalla yhteiseen työnjakoon. Yksilölle pitää myös tarjota mahdollisuus tasata työpanosta elämän eri vaiheiden mukaisesti.

 

Kun yksilön kirjanpidon tavoitetila on nolla, myös koko yhteisön kirjanpidon tavoite on nolla. Nollan pitäisi kuvata tilannetta, jossa globaalin yhteisön kulutus on tasapainossa luonnon uusiutumisen kanssa.

 

Henkilökohtainen kirjanpito ja yhteiskunnallinen työnjako

Lähtisin ensin rakentamaan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettua kirjanpitojärjestelmää. Sen vasemmalle puolelle kirjataan kulutus ja oikealle puolelle kalenteroidaan oma osuus yhteisön työpanoksesta. Tavoitteena tasapaino. Rakentaisin työnjaolliset markkinat aikakantaisen valuutan ympärille (sovelluksen voi rakentaa myös nykyisen rahajärjestelmässä hyödynnettäväksi).

 

Lähtökohtana on perustarpeiden täyttäminen. Ruoka, suoja, turvallisuus ja opetus ovat ensisijaisia. Loput on yhteisön päätettävissä. Kaikki työ sisältää ihmisten sijoittaman ajan ja osaamisen. Työmarkkinoiden kokonaistyöajasta johdetaan yksilön kulutuksesta syntyvä työvelka. Työvelka velvoittaa kansalaisen tekemään osaamistaan vastaavaa työtä, velan arvoa vastaavalla työmäärällä.

 

Näin yliopisto, valtio ja työnjaolliset markkinat rakentuvat kokonaisuudeksi, jossa yksilö aluksi koulutetaan osaksi työnjaollisia markkinoita ja käy aina tarvittaessa suorittamassa oman osansa tuotannosta. Valtio huolehtii resurssien riittävyydestä.

 

Rivien välistä voi jo nyt lukea kaksi positiivista painetta:

-yliopistolle on edullista minimoida yhteiskunnan työmäärä (yksilö paikkaa velkansa ja mitä pienempi työmäärä siihen riittää, sitä tehokkaammin työmarkkinat on järjestetty)

-resursseja hyödynnetään uusiutumisen raameissa, joten niiden mahdollisimman tehokas (pieni hävikki) hyödyntäminen ja uusiutuminen ovat kaikkien etu (kaikille enemmän)

 

Yhteiskunnan talouden seuraaminen on mahdollista, seuraamalla taloudessa liikkuvan valuutan määrää. Koska jokaisella kansalaisella on mahdollisuus velkaantua tai vaurastua tiettyyn rajaan asti, on yhteiskunnan kokonaiskirjanpidon arvo aina 0. Muuttuva arvo on yhteiskunnassa tehtävän työn määrä. Kokonaistyöaika. Nyt nähdään, että realistisen talousjärjestelmän perustuotannon osuuden kokonaistyöajasta pitäisi olla supistuva, ei jatkuvasti kasvava.

 

Työmarkkinoiden järjestäminen

Yliopiston tehtävänä on tarjota kansalaisille paras mahdollinen osaaminen niihin tehtäviin, joissa yksilö on parhaimmillaan. Yliopiston on oltava vahvassa vuorovaikutuksessa työmarkkinoiden ja valtion kanssa, määritellessään koko yhteiskunnan osaamistarve eri aloilla.

 

Työmarkkinoille järjestäisin osaamispanosta vuokraavien yritysten verkoston. Kansalaisten kirjanpitojärjestelmistä johdetaan markkinoille tarve. Tarpeen täyttämistä varten tarvitaan tuotantovälineet ja organisaatioita, jotka tarjoavat palvelut. Näiden organisaatioiden tarve osaamiselle ohjataan vuokrayrityksiin ja niiden tehtävä on etsiä yliopiston avustuksella tehtäviin sopivat henkilöt. Työllistäessään vuokrafirmojen ensimmäisen kriteerin pitää olla hakijan velan määrä. Niillä, joilla on velkaa, pitä olla ensisijainen oikeus maksaa velkansa pois. Näin vältetään työtehtävien ja varallisuuden keskittyminen.

 

Yritysten korvaajina näen erilaiset vapaasti muodostuneet ryhmät. Tällaiset ryhmät (heimot) ovat luonnollinen osa ihmisyhteisöjä. Ne muodostuvat erilaisten alakulttuurien, osaamisen ja harrastusten ympärille. Tällaiset ryhmät voivat luoda yhteisen talouden. Ryhmän yksilöiden kulutuksen lisäksi lasketaan koko ryhmän kulutus, josta syntyvä velka maksetaan takaisin kokonaisuutena, ryhmän järjestäessä itse sisäisen työnjaon. Työnjaollisilla markkinoilla, tällaiset ryhmät voivat erikoistua tiettyihin palveluihin ja näin mahdollistetaan yhteiskunnallinen erikoistuminen ja siitä saatavat hyödyt. Näkisin työmarkkinoilla toimivat heimot käymässä (huuto?)kauppaa erilaisista työvelvollisuuksista.

 

Perustuotannon ulkopuoliset palvelut

Elämä olisi melko tylsää, jos kaikki työ olisi pelkkien perustarpeiden täyttämistä. Ihminen haluaa luksusta ja siihen on annettava mahdollisuus. Muistutan kuitenkin, että resurssien osittaminen perustarpeisiin tehdään ensin ja sen jälkeen jäävä ylijäämä voidaan hyödyntää turhakemarkkinoilla. Turhakemarkkinoiden pitää olla vapaaehtoiset, mutta ne on järkevää sitoa samaan aikakantaiseen, yhteisön takaamaan valuuttaan.

 

Turhakemarkkinoiden tehtävänä on täyttää sellaiset tarpeet, jotka ovat vapaaehtoisia. Tällaisia palveluja tuottavat henkilöt voivat "myydä" työvelkaansa vastikkeena tarjoamastaan hyödykkeestä. Näin yhteiskunnan kokonaistyön määrä kasvaa ja markkinoille voidaan tarjota enemmän sisältöä.

 

Yksilöillä on mahdollisuus minimoida kulutuksensa ja työpanoksensa tai vaihtoehtoisesti kuluttaa enemmän osallistumalla myös turhakemarkkinoille tai vaihtamalla perustyökrediittejä vapaaehtoisiin palveluihin.

 

Päätöksenteko ja demokraattiset investoinnit

Päätöksenteon tulee olla täysin julkista ja demokraattista. Julkisiin virkoihin valittavat henkilöt äänestetään alueellisissa vaaleissa ja heidät voidaan erottaa yhteisellä päätöksellä. Kaikki työ ja kustannukset kasvattavat yhteiskunnan työmäärää, joten jokaisella pitää olla oikeus osallistua päätöksentekoon. Päätöksenteko voidaan porrastaa alueellisille ja globaaleille foorumeille. Sen mukaisesti, miten suurelle alueelle sen vaikutukset ulottuvat.

 

Yksilöiden muodostamien ryhmien sisäinen päätöksenteko jätetään näiden ryhmien itse päätettäväksi. Perussopimukseen, joka sisältää puolustusliiton, pakollisten instituutioiden perustamisen ja kansalaisoikeuksien muotoilun, saa kirjata vain kaikkia globaalin yhteisön jäseniä koskevat säännökset. Ryhmien sisäinen päätöksenteko ei saa kumota näitä sääntöjä, mutta niille annetaan oikeus luoda sääntöjä, jotka koskevat heidän omia jäseniään. Laki on silti kaikille sama.

 

Demokraattisen päätöksenteon avulla voidaan myös järjestää yhteisiä hankkeita. Esim. infra- tai tutkimusprojektit voidaan alistaa paikalliselle demokraattiselle päätöksenteolle. Jos saavutetaan riittävä enemmistö, alueellinen perustyö kasvaa väliaikaisesti ja ylijäämäisistä resursseista ositetaan tarpeellinen määrä projektin toteuttamiseksi. Investoinnin yhteydessä markkinoille luodaan ylimääräistä työtä, joka lisää kaikkien alueella asuvien ihmisten kokonaistyömäärää ja siten taloudessa liikkuvan valuutan määrää.

 

Demokraattiset investoinnit, turhake- ja perustyömarkkinat toimivat yhtenä toisiaan tasapainottavana kokonaisuutena. Näiden markkinoiden lisäksi mahdollistaisin myös oman työn lahjoittamisen toiselle ihmiselle, esim. taiteilijalle. Näin yksilö voi halutessaan osallistua sellaisen henkilön ylläpitoon, jonka panos sisällöntuotannossa on hänelle arvokas.

 

Hyödykkeen arvon muodostuminen

Perustuotannossa hyödykkeen arvo aikakantaisessa valuutassa määritellään yhteistyössä yliopiston ja valtion kanssa. Laskennan lähtökohta on käytössä olevan osaamisen ja menetelmien muodostama keskiarvoaika. Koska valuutta on aikakantainen on arvio tehtävä aikayksikkönä. Tämä laskennallinen yksikkö on myös tuotteen markkinahinta (tuotteen tulee sisältää palvelu sovitulla minimitasolla). Työn tekevä yksilö saa palkkansa valmiista palveluista, meni hänellä sen tuottamiseen miten pitkään tahansa.

 

Ryhmät (heimot) voivat käydä huutokauppaa tuotantokokonaisuuksista. Esim. tuotamme X määrän leipää, hintaan Y per yksikkö. Ryhmän velvollisuutena on sen jälkeen täyttää lupaus ja asiakkaiden ostaessa tuotteita, he saavat lupaamansa määrän krediittejä (kirjaus syntyy vaihtotilanteessa). Työhön käytetty todellinen aika on jälleen ryhmän sisäinen asia.

 

Turhakemarkkinoille tuotetut palvelut voidaan hinnoitella vapaasti kahden toimijan välillä. Kysymyksessä on velan (tai krediittien) siirto, joten se on yksilöiden välinen sopimusasia.

 

Järjestelmän edut

Tulihan niitä jo. Tavoiteena oli oikeudenmukaisuus ja kestävä kehitys. Rakennelman pitäisi pystyä vastaamaan näihin tavoitteisiin ja olen löytänyt siitä paljon muitakin hyötyjä.

 

Talous on pitkässä juoksussa kutistuva. Aikakantainen valuutta, pyrkii minimoimaan yksilön työmäärän perustuotannossa. Perustuotannon rinnalla on vapaaehtoiset markkinat, joilla voimme täyttää yksilöllisiä tarpeitamme. Yhteiskuntaa voidaan seurata kokonaistyömäärää seuraamalla ja vertaamalla sitä tuotettuihin hyödykkeisiin.

 

Työnjako toimii joustavasti, yksilöstä ryhmään ja ryhmistä koko yhteiskuntaan. Alueellisia eroja tulee varmasti, mutta niiden pitäisi tasapainottaa toisensa pidemmällä aikavälillä. Globaalin talouden hallintaan voidaan rakentaa erilaisia työnjakoa ja resursseja tasoittavia mekanismeja.

 

Yhden hyvän puolen löysin vasta muutama päivä sitten. Yksilön talous ei suoranaisesti vaikuta toisen yksilön talouteen. Velkaantuminen itselleen (tietyissä rajoissa) antaa yksilölle paljon vapautta, eikä omat valinnat rajoita muiden toimintaa (suoranaisesti, vaikka yhteiskunnallisella tasolla vaikuttaakin).

 

Tarve ja sen täyttämiseen tarvittava työpanos on läpinäkyvä. Yksilön on helppo tehdä valintoja henkilökohtaisessa kirjanpidossaan ja hän voi suunnitella taloutta pitkällä aikavälillä. Yksilöjen kirjanpidoista työmarkkinoille ohjattu tarve on helppo muuttaa työksi, joka sen täyttämiseen tarvitaan. Tuotantoa on helppo suunnitella, koska tarve on valmiiksi määritelty.

 

Mitä nyt pystytään tekemään?

Heti aluksi voidaan aloittaa verkostoituminen (heimoutuminen). Itse lähtisin liikkeelle kavereista (tai työkavereista) ja perhepiiristä. Miettisin yhteisiä tarpeita ja kartoittaisin osaamisen. Jos teiltä löytyy innostusta ja osaamista aloittaa yhteinen liiketoiminta, niin lähtekää kartoittamaan sen mahdollisuutta. Työnjakoa voi toteuttaa pienissä käytännön askareissa. Lainaamalla tavaroita ja tekemällä toisille pieniä palveluksia.

 

Kun meillä on enemmän tällaisia pienryhmiä, voidaan aloittaa seuraava vaihe. "Toriparlamenttien" perustaminen voisi olla hyvä idea. Valitaan omista heimosta edustajia eri osaamisen aloille ja keräännytään aina välillä keskustelemaan erilaisista yhteistyömahdollisuuksista. Siirrytään työnjaossa seuraavalle portaalle.

 

Ryhmien yhteinen päätöksenteko kannattaa rakentaa jo alussa suoran demokratian periaatteille. Toriparlamentin yhteyteen voidaan järjestää esim. heimoneuvosto, jossa eri ryhmien valitsemat edustajat käyttäisivät muiden puolesta yhteistä äänivaltaa. Jos verkostoituminen onnistuu hyvin ja mukaan saadaan riittävä määrä ihmisiä, niin sen jälkeen voidaan vaikuttaa koko valtion poliittiseen järjestelmään ja aloittaa sen muokkaaminen uudenlaiselle mallille sopivaksi.

 

Erilaisia tietojärjestelmiä pitäisi myös rakentaa. Suoran demokratian sähköinen äänestyskone, kirjanpitojärjestelmä ja globaalien resurssien seuraamiseen tarvittavat työkalut on toteutettava jossain vaiheessa. Valmistakin löytyy, mutta nämä järjestelmät on yhdistettävä ja otettava käyttöön. Erilaisia opetusjärjestelmiä ja yliopiston sähköisen kirjaston ylläpitäminen voidaan myös aloittaa varhaisessa vaiheessa.

 

Tarvitaan tahtoa ja tekemisen meininkiä. Kaikki on mahdollista, jos me toimitaan yhteistyössä! Mielestäni kestävä kehitys ja oikeudenmukainen talousjärjestelmä ovat tavoittelemisen arvoisia muutoksia?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän uskap kuva
Pasi Kortesuo

Utopioissa on aina muutoksen mahdollisuuden siemen.

Reaalimaailmassa muutos tapahtuu vasta pakon edessä.

Rajallisella pallolla pakko tulee vastaan välttämättä.

Ikävää mutta todennäköistä, että kun tuo pakko tällä kertaa tulee eteen, se rytinä ja inhimillesen kärsimyksen määrä on mittaamaton.

Käyttäjän Olympos kuva
Antti Papinniemi

Olen ratkaisukeskeinen ihminen, siksi näen unia paremmasta (rakentelen utopiaa). Nykyinen vaihtoehdottomuuden painajainen on alkanut kyllästyttää.

Toisaalta ihmettelen sitäkin, että minkälaisessa utopiassa meidän päättäjät elää, kun ne viikosta toiseen vakuuttelee, että kaikki on kunnossa ja homma hallussa, vaikka maailman tapahtumat todistaa jatkuvasti toista.

Utopia-ajattelua sekin, että uskotaan seuraavan sementtisäkin suoristavan suolle rakennetun talon...

K Veikko

“Kuka puhaltaa pelin poikki”

    Diktaattori. Se diktaattori voit olla vain sinä, koska kaikkien muiden arvot poikkeavat omistasi. – Muutos lähtee itsestä.

“oikeudenmukaisuus”

    Oikeudenmukaisuus ei voi vallita saman aikaisesti luonnon tasapainon palauttamisen kanssa.

“kaikilla on mahdollisuus kuluttaa vähintään”

    “velvollinen korvaamaan hyödyntämänsä palvelut”

      Pakkotyö. Voisiko kuvailemasi maailma toimia ilman pakkotyötä. – Jos ei haluu.

    “elämänkaaren kirjanpidon pitäisi tavoitella nollatilaa”

      Mikä on oikeudenmukainen tapa nopeasti päästä maapallon väestömäärän suhteen tasapainoiseen nollatilaan?

    “Päätöksenteon tulee olla täysin julkista ja demokraattista”

      Demokratia ei tuota hyviä päätöksiä. Se on vain tapa luovuttaa henkilökohtainen vastuu luonnosta ja ympäristöstä "parempiin käsiin".
    Käyttäjän Olympos kuva
    Antti Papinniemi

    "muiden arvot poikkeavat omistasi"

    Perustele! Olen ominut arvoni ympäröivästä maailmasta, joten ne eivät voi olla yksin minun.

    "Oikeudenmukaisuus ei voi vallita saman aikaisesti luonnon tasapainon palauttamisen kanssa."
    Miksi? Ruokaa ja tilaa riittää. Mitä tarkoitat oikeudenmukaisuudella? Se on arvo, jota on aika vaikea verrata fyysisiin realiteetteihin. Itselleni oikeudenmukaisuus tarkoittaa kaikkien huomioimista. Vähänkin voi jakaa ja meillä on paljon.

    "Pakkotyö. Voisiko kuvailemasi maailma toimia ilman pakkotyötä. – Jos ei haluu."

    Puhun yhteisösopimuksesta ja yhteisön ulkopuolelle voi jäädä. Kukaan ei pakota sinua hakemaan tarvikkeista niistä kaupuista, joissa asioiminen kerryttää työvelkaa.

    Jos ei haluu... niin ei pöntölläkään tarvitse käydä. Anna tulla housuun vaan.

    "Mikä on oikeudenmukainen tapa nopeasti päästä maapallon väestömäärän suhteen tasapainoiseen nollatilaan?"

    Jos talous on ihmisille läpinäkyvää, niin eiköhän ihmiset opi tuntemaan myös vastuun kokonaisuudesta. Toisin kun nyt. Minäminäminäannakaikkihetitännenyt!!!!

    Eikö meillä oikeasti ole mitään väestöongelmaa. Elintaso-ongelma, joka on ihmisten pään sisällä. Meillä olis jo paljon keinoja tuottaa ruokaa tehokkaasti luontoa kuormittamatta. Energiaakin olis yllinkyllin. Tuolta se säteilee, kuten kaikki muukin energia, mitä me historian aikana ollaan hyödynnetty. Jos ongelman edessä tartutaan ensin vesuriin, ni ollaan aika heikolla pohjalla. Yleensä väkivalta seuraa ymmärryksen puutetta.

    "Demokratia ei tuota hyviä päätöksiä. Se on vain tapa luovuttaa henkilökohtainen vastuu luonnosta ja ympäristöstä "parempiin käsiin"."

    Perustele? Voisit perustella kaikki väitteesi, koska ne on ihan tuulesta tempaistuja. Miksi demokratia ei voi tuottaa hyviä päätöksiä? Jos ihmisille kerrotaan totuus päätöksenteon taustoista, niin eiköhän enemmistö ole taipuvainen kallistumaan siihen kokonaisuuden kannalta oikeaan ratkaisuun. Toisin, kuin harvainvallassa, joka mahdollistaa enemmistölle haitalliset päätökset oman edun nimissä.

    K Veikko

    “yhteisön ulkopuolelle voi jäädä”

      Juuri tämä on nykytilanne: yhteisössä ei ole enää ketään jäljellä.

    “Jos ihmisille kerrotaan totuus päätöksenteon taustoista”

      Olet kertonut totuuden. Miksi kukaan ei kuuntele?
    Käyttäjän veehoo kuva
    Viljo Heinonen

    Hyvä yritys, mutta kaatuu takuuvarmasti lähtökohtaansa, että ihmisten täytyy pitää kirjanpitoa elämästään. Vapaaehtoisesti se ei onnistu ja pakolla saadaan vain pakottajan haluamia listoja. Ihmiset pakkaavat antamaan sellaisia tietoja, joita olettavat kysyjän haluavan tietää. Tällöin koko asetelma on lähtökohtaisesti väärä. Jatka kehittelöyä, mutta vaadi ihmisiltä vähemmän. Paneudu siihen, mitä he aidosti tarvitsevat - siis siitä, mitkä ovat ihmisen perustarpeet.

    Käyttäjän Olympos kuva
    Antti Papinniemi

    Onhan pankkitili jo eräänlainen kirjanpito ja lähes jokaisella aikuisella ihmisellä on kalenteri. Rakentamalla sähköisen palvelun, joka yhdistää nämä kaksi ominaisuutta ja rajapinnat muihin palveluihin, me helpotetaan omaa elämäämme tekemällä sen seuraamisesta ja suunnittelemisesta helppoa.

    Selvennetään... kulutuksen seuraamista varten rakennetun järjestelmän avulla voit suunnitella itsellesi ruokalistan, johon poimittu tieto ohjataan tuotantoa suunnittelevalle palvelulle. Ostotilanteessa kaupan sähköinen palvelu siirtää hintatiedot omaan kirjanpitoosi, joka voi ennakoida kulutustasi. Itse teet vain pieniä muutoksia ja ohjelma korjaa mittareita.

    Kalenteri on sidottu työpaikkaasi vuokrafirman välityksellä. Voit seurata tekemiäsi työtunteja ja kalenteroida yhteisestä työjonosta itsellesi sopivia työtehtäviä. Vahvistettu työtehtävä siirtyy automaattisesti kalenteriisi.

    Ongelmia tosiaan muodostuu, jos ei näe tietotekniikan potentiaalia samalla tavalla kuin minä. Olen aiheesta kirjoitellut blogiin. Itse näen informaatiota kaikkialla ja vain sen hyödyntäminen on lapsen kengissä. Tekniset valmiudet ovat jo hyvin pitkällä.

    Esim. tästä kirjoituksesta voit lukea aiheesta lisää: http://olympos.puheenvuoro.uusisuomi.fi/62520-tiet...

    Toimituksen poiminnat